Hubertus ja hubertusratsastus
Hubertus eli 600-luvun lopulla nykyisessä Belgiassa. Hän kuului aatelistoon, jonka eräänä harrastuksena oli metsästys. Tuolloin joskus varsin railakkaitakin piirteitä saaneita metsästysretkiä pidettiin kirkon taholta pakanallisena ja syntisenä puuhana. Tarun mukaan Hubertukselle kirkastui Jumalan sana juuri eräällä metsästysretkellä, joka muutti koko hänen elämänsä.
Hubertus luopui kaikesta omaisuudestaan ja vetäytyi luostariin Ardennien vuoristoon ja paavi vihki hänet Liegen piispaksi. Hän ehti 20 vuoden piispana oloaikanaan tulla kuuluisaksi ihmeellisestä sairaita parantavasta voimastaan. Pian kuolemansa jälkeen Hubertus julistettiin pyhimykseksi.
Metsästäjät kautta Euroopan pitävät Hubertusta suojelupyhimyksenään ja koska metsästys suoritettiin ratsain, tuli pyhästä Hubertuksesta myös ratsastajien suojelupyhimys. Nimenomaan ratsastajien suojelupyhimyksenä häntä on kunnioitettu jo yli tuhat vuotta. Alkuperäinen Pyhän Hubertuksen päivä on marraskuun 3. Päivän lähestyessä nousevat ratsastajat kautta koko ratsastavan maailman vertauskuvaannolliseen ketunmetsästykseen kunnioittaakseen Hubertuksen muistoa.
Lähde: Antero von Bagh
|